FRANCISCUKSEN VIIMEISET VUODET 1224-1226
- MITÄ OPITTAVAA MEILLÄ ON?
I Franciscuksen viimeiset vuodet - Tarina rakkaudesta, kivusta ja ylistyksestä
1. Stigmat - Erityinen näky vuorella (1224)
Vuonna 1224 Pyhä Franciscus meni La Vernan vuorelle rukoilemaan. Hän rukoili ja paastosi siellä 40 päivää. Sai ruumiiseensa stigmat, ristiinnaulitun Jeesuksen haavat, käsiinsä, jalkoihinsa ja kylkeensä. Franciscus ei koskaan näyttänyt haavojaan muille. Tämä oli ensimmäinen kerta kristinuskon historiassa. Tämä oli merkki siitä, kuinka lähelle Franciscus oli päässyt Kristusta.
2. Aurinkolaulu - Sairaus ja ilon laulu (1225)
Näyn jälkeen Franciscus sairastui vakavasti. Hänen silmänsä olivat kipeät, hänen kehonsa heikko ja hän oli usein suurissa tuskissa. Hän näkönsä oli heikentynyt ja hän oli kuolemanväsynyt. Mutta tuskiensa keskeltä Franciscus kirjoitti ylistyslaulun Jumalalle. Hän kutsuu kaikkea luomakunnassa veljikseen ja sisarikseen. Franciscus saattoi löytää ilon jopa kärsiessään. Hänelle koko luomakunta on osa Jumalan perhettä, ja hän halusi kaikkien rakastavan ja kunnioittavan Jumalan luomaa maailmaa.
3. Piispan ja pormestarin riita - Laulu, joka toi rauhan
Tähän aikaan Assisin, Franciscuksen kaupungin piispa ja pormestari olivat riidoissa keskenään. Franciscus ei voinut mennä heidän luokseen, mutta hän lähetti veljensä laulamaan heille Aurinkolaulun – erityisesti sen uuden anteeksiannosta ja rauhasta kertovan säkeistön. ”Ylistäkööt sinua, Herrani, ne jotka antavat anteeksi rakkaudesta sinuun ja kestävät kipua ja koettelemusta. Autuaat ne, jotka kestävät rauhassa, sillä sinulta, Korkein he saavat kruununsa”. Kun riitelevät johtajat kuulivat laulun, he liikuttuivat. He antoivat toisilleen anteeksi ja solmivat rauhan. Tämä oli yksi Franciscuksen viimeisistä teoista – rauhan tuominen laulun kautta.
4. Jäähyväiset (1226)
Vuonna 1226 Franciscuksen terveys heikkeni vakavasti. Hän pyysi päästä Porziuncolan kappeliin, paikkaan, jossa hänen sääntökuntansa aikanaan oli saanut alkunsa. Hän makasi paljaalla maalla kiittäen Jumalaa elämästään ja pyysi ystäviään laulamaan kanssaan kuolemansa hetkellä. Franciscus kuoli 3. lokakuuta 1226 illalla laulaen psalmia 141. Ihmiset näkivät stigmat hänen ruumiissaan ja uskoivat sen osoittaneen entistä vahvemmin, että hän todella oli pyhä mies. Kaksi vuotta myöhemmin paavi julisti Franciscuksen pyhimykseksi.
5. Rauhan ja ilon mies
Franciscuksen viimeiset vuodet olivat täynnä tuskaa, mutta myös täynnä armoa, iloa ja rakkautta. Hän opetti ihmisille, että kärsimys ei estä meitä rakastamasta Jumalaa. Heikkoudestaan huolimatta hän osoitti suurta uskoa, toivoa ja ystävällisyyttä. Nykyään fransiskaanit muistavat Transitusta – Franciscuksen rauhallista poismenoa – joka vuosi 3. lokakuuta. Se ei ole surun päivä, vaan juhla Kristuksen kanssa ja kiitos muiden hyväksi eletystä elämästä.
II Mitä Franciscuksen viimeiset vuodet voivat meillä opettaa?
Henkilökohtainen näkökulma
Kärsimys ja ikääntyminen
Pyhän Franciscuksen elämän myöhemmät vuodet tarjoavat syvällisen ja syvästi inhimillisen esimerkin siitä, miten kärsimys ja ikääntyminen voivat muuttua armon, muutoksen ja todistuksen tyyssijaksi. Franciscus ei vetäytynyt epätoivoon tai eristäytymiseen, vaan antoi fyysisen heikkenemisensä tulla osaksi hengellistä kasvuaan. Hänen stigmansa – joita hän ei saanut voiton hetkellä, vaan tuskan ja haurauden keskellä – symboloivat radikaalia samaistumista kärsivään Kristukseen. Hän hyväksyi paitsi ristin myös ihmisenä olemisen haavoittuvuuden ja rajat.
1. Kärsimys arvokkaasti ja täynnä toivoa
Monet ihmiset elävät nykyään kroonisten sairauksien, kivun, vammaisuuden tai mielenterveysongelmien kanssa. Franciscuksen elämä muistuttaa meitä siitä, että kärsimys ei ole epäonnistumista. Hän opettaa meille, että voimme silti olla iloisia, rakastavia ja hengellisesti elossa, jopa silloin kun kehomme on heikko.
Pohdintakysymyksiä:
• Miten reagoin, kun kärsin tai olen heikko?
• Voinko löytää tapoja ylistää Jumalaa tai huomata kauneutta, jopa silloin olen tuskan vallassa?
• Mitä tänään tarkoittaa kärsiä arvokkaasti?
2. Ilon löytäminen luonnosta ja luomakunnasta
Ilmastonmuutoksen ja ympäristövahinkojen aikana Franciscuksen luonnon ylistys puhuu meille vahvasti. Hän näki koko luomakunnan – auringon, tuulen, veden, äiti maan – pyhänä ja keskinäisessä yhteydessä toisiinsa. Hän haastaa meidät näkemään luonnon ei resurssina, jota voimme käyttää, vaan perheenä, jota voimme rakastaa.
Pohdintakysymyksiä:
• Miten minä kohtelen ympäröivää maailmaa?
• Pidänkö minä maan pyhänä – osana Jumalan luomakuntaa?
• Minkä yksinkertaisen teon minä voisin tehdä tällä viikolla kunnioittaakseni Jumalan luomakuntaa?
3. Rauhan ja anteeksiannon valitseminen
Maailmamme on täynnä konflikteja – perheissä, yhteisöissä ja kansakuntien kesken. Francis käytti lauluaan tuodakseen rauhaa ihmisille, jotka olivat lakanneet puhumasta toisilleen. Silloinkin kun hän oli liian sairas mennäkseen itse, hän toimi silti rauhantekijänä.
Pohdintakysymyksiä:
• Onko joku, jolle minun täytyy antaa anteeksi tai jonka kanssa minun täytyy etsiä rauhaa?
• Kuinka minä voin olla rauhantekijä, edes pienissä asioissa?
• Mikä voisi auttaa pehmittämään sydämiä siellä, missä on erimielisyyksiä?
4. Kuoleman kohtaaminen ilman pelkoa
Monet ihmiset pelkäävät nykyään puhua kuolemasta. Franciscus kutsui kuolemaa "Sisar Kuolemaksi" – ei viholliseksi, vaan osaksi elämää. Hän muistuttaa meitä siitä, että kuoleminen voi olla rauhallinen, rukouksen täyttämä ja jopa kaunis kokemus, kun elämme luottamuksessa ja uskossa.
Pohdintakysymyksiä:
• Mikä auttaa minua kohtaamaan kuoleman todellisuuden?
• Miten voisin elää tavalla, joka valmistaa minua kuolemaan rauhassa?
• Tunnenko jonkun, joka tarvitsee tukea menetyksen tai kuoleman edessä?
5. Yksinkertaisesti ja nöyrästi eläminen
Maailmassa, joka oli täynnä menestymisen, kuluttamisen ja suorituksen paineita, Franciscus valitsi yksinkertaisen elämän. Jopa kuollessaan hän pyysi saada vain maata vasten ja olla pukeutumatta mihinkään erityiseen. Hän osoittaa meille, että tärkeintä ei ole status, vaan rakkaus ja antautuminen Jumalalle.
Pohdintakysymyksiä:
• Mitä minulle tarkoittaa elää yksinkertaisesti?
• Onko jotain, mistä voisin luopua, jotta tekisin enemmän tilaa Jumalalle?
• Kuka inspiroi minua elämään nöyrästi ja luottavaisesti?
III Haaste fransiskaaniselle yhteisölle
Vahvistetaan vastakulttuurista hengellisyyttä, joka:
1. Kunnioittaa ikääntymisen ja kärsimyksen arvokkuutta: Franciscus osoittaa, että pyhyys ei ole täydellisyyttä tai vahvuutta, vaan avoimuutta, nöyryyttä ja luottamusta Jumalaan – jopa silloin, kun ruumis heikkenee.
2. Kannustaa solidaarisuuteen: Franciscuksen lempeä kärsimyksen hyväksymisen kutsuu fransiskaaneja olemaan sairaiden ja vanhusten kumppaneita, ei pelkästään velvollisuudesta, vaan yhteisestä ymmärryksestä, joka näkee Kristuksen läsnäolon heikkoudessa.
3. Hyväksyy luomakunnan kaikessa hauraudessaan: Franciscuksen keskustelu "veli Tulen" kanssa ei heijasta kivun kieltämistä, vaan syvempää harmoniaa kaiken kanssa, jopa niiden, jotka meitä haavoittavat. Se muistuttaa meitä näkemään pyhän omassa ruumiillistuneessa kokemuksessamme, jopa silloin, kun ruumiimme on rikki.
4. Vahvistaa kontemplatiivista toimintaa: Vaikka Franciscuksen voimat heikkenivät, hän jatkoi rukoilemista, toisten siunaamista ja läsnäoloa. Hänen kestävyytensä opettaa, että vaikka voisimme "tehdä" vähemmän, olemisemme – viritettynä rakkauteen – on silti syvästi tärkeää.
5. Todistaa ilosta kärsimyksen keskellä: Kaikkien luotujen laulu, Aurinkolaulu, jonka Franciscus kirjoitti ollessaan lähes sokea ja jatkuvassa kivussa, on ylistyslaulu sisäisen ahdingon keskeltä. Tämä paradoksaalinen ilo voi inspiroida fransiskaaneja vaalimaan kiitollisuutta ja kauneutta kaikkina elämän aikoina.
Olavi Heino